Get a Life

Suomalainen työelämä 2030

Keijo Rajakallio

Muutos vuoteen 2030 eli 20 vuodessa ei ole suuri. Rakenteet muuttuvat tai ovat muutettavissa sittenkin hitaasti, pinnan alla jotain tapahtuu. Pääosa vuoden 2030 työvoimasta on jo nyt työmarkkinoilla. Heidän arvojensa uudistaminen ja uudenlainen roolitus on hidas ellei mahdoton prosessi. EU:ssa on niin kehittymättömät maat ovat myös hidaste.

Tässä tarkastelussa vuosi 2030 on otettu viitteelliseksi ajankohdaksi tunnistamatta täsmällisemmin milloin työn murros käytännössä ajoittuu. Kaikkiaan esitetyt uudet näkökulmat ja painotukset toteutuvat pikemminkin vuoden 2030 jälkeen kuin siihen mennessä. Uudistumisen ajankohtaan viittaa myös se, että ikääntyneiden suhteellinen osuus väestöstä alkaa tuolloin nopeasti pienentyä. Työvoima modernisoituu uusien ikäluokkien virratessa työmarkkinoille.

Katsottuna taaksepäin 20 vuotta merkittävin muutos on ollut verkostoituminen eli tuotannon klusterirakenteiden muodostuminen. Vuonna 2030 verkostoitumisprosessi on edennyt niin pitkälle, että huomio kiinnittyy verkostojen tehokkuuteen ja verkostoitumisen kustannuksiin. Verkostoitumiseen sisältyy runsaasti turhia palavereita ja väärinkäsityksiä viestinnässä. Verkostot perustuvat luottamukseen, mikä usein pettää.

Kehitetään uusia verkostoitumismalleja, jotka perustuvat verkkoyhteisöihin. Kysymys on uusista kulttuureista ja alakulttuureista, ei vain yhteistyöstä tai alihankinnasta.

Kanavien (sähköposti, blogit, pikaviestit, Facebook, verkkolehdet) määrä lisääntyy edelleen, jolloin kaikkien kanavien seuraamiseen ei työntekijän aika riitä. Internet saattaa hajota ja järjestäytyä uudelleen verkkoyhteisöiksi. Internetillä on merkittävä rooli käytännössä kaikissa vuoden 2030 ammateissa ja työtehtävissä. Tietoteknologiasta tulee sulautettua, huomaamattomampaa ja arkista. Kyseessä on koko työvoimaa koskettava suuri ja helpolta näyttävä mutta käytännössä vaikea kommunikaatiovalmiuksien oppimishaaste.

Meneillään oleva tietoteknologinen kehitysaalto laantuu vuoteen 2030 mennessä. Kännykän soittoäänet eivät ole kiinnostava asia, kun puhelimen hälyttää soittajan tervehdys. Suuri haaste on toki informaatiomassojen hallinta.

Bio-, nano- ja geeniteknologia tuovat uutta, esimerkiksi syöpä voitetaan yhä useammin ja keskimääräinen elinikä pitenee.

Kulttuuri säilyy mediapainotteisena. Sisällöissä palataan askel taaksepäin menneeseen. Hyvien kertomusten arvostus kasvaa, lukemattomien älämölö-kilpailujen määrä tv-tarjonnassa vähenee.

Myös ideologioita ja ideologisia johtajia kaivataan. Uudet tai uusvanhat ideologiat murtautuvat läpi. Islamin rooli voi kasvaa. Myös luontoperäiset ideologiat, joista nyt vallitsee ilmastonmuutosmantra, voivat edelleen vahvistua.

Kun fossiilisten polttoaineiden käyttö minimoidaan, tuotanto sijoittuu maantieteellisesti uudella tavalla ja tuotantotavat muuttuvat oleellisesti.

Väestö ja perustarpeet kestävä lähtökohta

Tänä vuonna (2009) syntyneet ovat 21-vuotiaita vuonna 2030. Koulutusputket nopeutuvat nykyisestä usealla vuodella, joten korkeakoulututkinnon suorittaneet tulevat työmarkkinaan 20–25-vuotiaina.

Suurin hoivatyövoiman tarve ajoittuu 2020-luvun lopulle. Yli 65-vuotiaiden määrä kasvaa nykyisestä noin 0,9 miljoonasta yli 1,4 miljoonaan vuoteen 2030 mennessä. Yli 80-vuotiaiden määrä lisääntyy runsaasta 200 000:sta yli 400 000:een. Vuosina 1945–1950 syntyneet suuret ikäluokat ovat nyt 59–64-vuotiaita ja 80–85-vuotiaita vuonna 2030. Suuret ikäluokat ovat silloin vaikeimmin hoidettavassa iässä. Yli 100 vuotiaitakin on nykyiseen verrattuna sekä absoluuttisesti että suhteellisesti nykyistä enemmän.

Eläkeikäisissä on runsaasti työhaluisia. Ikääntyneiden määrän ja suhteellisen osuuden kasvu on samantapainen toisen maailmansodan käyneissä maissa. Tuotteet, palvelut, markkinat ja brändit taipuvat kohtalaisen varakkuuden omaavan seniorikunnan mukaan. Yhteiskuntaa voi nimittää vuonna 2030 senioriyhteiskunnaksi.

Väestön perustarpeet ovat kestävä lähtökohta tulevalle työelämälle. Tässä ei tarkastella mahdollisten totaalisten riskien kuten luonnonmullistusten tai ydinvoimaonnettomuuksien realisoitumista. Samoin ei arvailla verkkosodan ja -terrorismin toteutumista.

Vaikeasti ennakoitava muutos liittyy arvoihin. Voidaan puhua noin 20 vuoden elinkaarista. Tämän verran kesti sosialistis-humanistinen ajattelu 60-luvulta lähtien. Nyt yltiöyksilöllinen arvomaailma on elänyt noin 20 vuotta. Seuraavassa aallossa kysymys on humaaneista ja keskenään kilpailevista verkostoyhteisöistä. Osana tätä prosessia on esimerkiksi mahdollista perinteisten uskontojen nousu. Uskonto on ymmärrettävä tässä laajasti. Nyt valtauskonnon sisältö on  kasvava aineellinen kulutus, mikä trendi ympäristösyistä kääntyy.

Globaali tausta

Globaaleissa muutoksissa, ilmastonmuutos mukaan luettuna 20 vuotta on lyhyt aika. Aasian nousun jälkeen on ennakoitavissa kehitystä Afrikassa, jossa on sekä halpaa työvoimaa että aurinkoenergiaa. Esimerkiksi metallinvalmistuksesta merkittävä osa siirtynee Afrikkaan.

Globaali muutos etenee ilman suurta dramatiikkaa. Suomessa valmistetaan korkeaa osaamista vaativaa pienten sarjojen vientituotteita. Läpimurtoja saavutetaan myös elintarvikkeissa, esimerkiksi vesi voi olla huipputuote. Korkean osaamisen kuten terveyspalvelujen viennissä on työllisyyspotentiaalia. Palveluvienti on jäänyt teollisuuden viennin jalkoihin.

Kaikki klusterit eli tuotantoverkostot tulee käydä läpi sekä kilpailukyvyn että viennin näkökulmasta. Todennäköisesti logistiikka on useissa klustereissa ratkaisevassa roolissa. Palveluklustereissa tämä tarkoittaa esimerkiksi halpalentojen hyödyntämistä, sekä asiakkaiden että työntekijöiden liikuttamisessa.

Vuoteen 2030 mennessä ehditään kokea meneillään olevan taantuman jälkeinen nousukausi, jota taas taantuma. Taantumalla on myös hyvä puoli, koska tarjoutuu tilaisuus muuttaa rakenteita ja siirtää painopisteitä. Nousukauden ongelma on hype eli uutta tuotantoa luodaan perustuen mielikuviin vailla aitoja tarpeita.

Työpaikat painottuvat palveluihin

Elinkeinorakenteen peruselementit säilyvät seuraavat 20 vuotta: 1) luonnonvara-alat, 2) teollisuus ja rakentaminen sekä 3) palvelut. Rakennemuutokset ovat ilmeisiä.

Kaivostoiminta lisääntyy, koska mineraaleja kaivetaan yhä köyhemmistä lähteistä. Venäjän pohjoisten luonnovarojen  käyttöönotto työllistää myös suomalaisia.

Viljelyn energiakäyttö lisääntyy. Metsitystä voidaan lisätä myös kaupungeissa. Nyt istutetuista metsistä on lähinnä maisemallista hyötyä 20 vuodessa. Toki puut sitovat hiilidioksidia.

Suomen ja Keski-Euroopan teollisuudesta katoaa kokokoonpanon mekaaninen massatuotanto, joka on helposti siirrettävissä halpatyön maihin. Tuotantoprosesseja voidaan johtaa paikkariippumattomasti, vaikka Suomesta. Haasteena on globaalisti hajautetun tuotannon etäjohtaminen.

Kilpailu johtajapaikoista on kova niin korealaisten, saksalaisten, amerikkalaisten kuin pohjoismaalaistenkin kesken. Johtajavalinta on vähän samantapainen asetelma kun on nyt Formula1- kuljettajien valinta. Ehkä johtajien pitää tuoda mukaan muut muuta lisäarvoa kuin oma osaamisensa, esimerkiksi omistajuus ja asiakkaat.

Rakentamista ei voi kokonaan siirtyä pois Suomesta. Jonain päivänä kuitenkin laiva tuo valmistaloja Suomeen. Helpoiten tuotavissa ovat asuntolaivat.

Kysymys on kilpailukyvystä tuommeko vai teemmekö itse, mikä koskee kaikkia tuotannonaloja monisäikeisesti. Joudutaanko 2030 tilanteeseen, jolloin palkat alkavat laskea? Siirrytään kasvun logiikasta alasajon logiikkaan.

Alasajon tilanteeseen työn mielekkyys ja miellyttävyys ovat työn valinnan ja teon keskiössä. Ilmiönä tämä ei ole uusi. Meillä tehdään runsaasti vapaaehtoistyötä, laman aikana moni jää työttömäksi tai lomautetuksi. Alasajon logiikka voi olla suurin muutos, mitä työnteossa tapahtuu. Ei palkan pieneneminen sinällään ole iso asia, vaan seuraamukset kuten vaatimukset työn sisältöön ja työaikoihin. Onko mahdollista siirtyä 4-päiväiseen työviikkoon? Joskus työviikko oli 7-päiväinen, pitkään 6-päiväinen ja on nyt totuttu 5-päiväiseen.

Palvelut voidaan jakaa kahteen ryhmään: 1) palvelut, joissa on läsnäolo välttämätöntä ja 2) paikkariippumattomiin nettipalveluihin. Jako on teennäinen, koska nämä kulkevat käsi kädessä. Sähköiset palvelut ovat puheohjattuja. 

Sähköiset palvelut ovat oppivia, esimerkiksi nettikauppa tietää muutaman ostoskerran jälkeen melko tarkkaan, mitä asiakas on seuraavalla kerralla ostamassa. Nykymuotoisista bulkkikaupoista moni häviää, kun kauppa siirtyy nettiin ja automatisoituu. Erikoiskauppojen merkitys korostuu. Koskettaminen ja kokeileminen kiinnostaa, mutta ketä kiinnostaa kosketella maitotölkkejä.

Vuonna 2030 harva näkee enää rahaa kuin valokuvissa. Tämä ei työn tekemiseen vaikuta. Pankkikonttorit häviävät. Toimitaan virtuaalisesti.  Rahan häviäminen näkyvistä helpottaa uusien rahoitustuotteiden luomista. Mikä tahansa yritys voi toimia pankkina, kunhan keksii oman tuotteen. Huijausten riski kasvaa. Pankki- ja pelitoiminnan välillä ei ole suurta eroa. Mitään merkittävää ei tapahdu niin kauan kuin pankki- ja pelitoiminta ovat tiukasti säänneltyjä. Vakuutustoiminta asemoituu jonnekin pankkien ja pelien väliin. Vuonna 2030 virtuaalisia rahoitusasiantuntijoita on paljon ja he toimivat erilaisissa organisaatioissa.  Todennäköisesti Suomeen jää vain pari perinteistä kansainvälisen ketjun pankkia.

Korkeakulttuuri jatkaa elämäänsä entiseen tapaan. Ooppera tai sinfoniaorkesteri ei muuksi muuttuisi. Korkeakulttuuri on näkyvä ja kansalaisille tärkeä, mutta määrällisesti työllistäjänä se ei ole merkittävä. Suuret ikäluokat pelastavat käynneillään teatterit. Mitä enemmän kulttuuria tai tavanomaista työtä siirtyy nettiin, sitä enemmän tarvitaan kohtaamisia. Kokoontumisen syitä on lukemattomia. Rock-konsertit tai uskonlahkojen kokoontumiset ovat jo nyt massatapahtumia.  Tilaisuudet työllistävät etenkin vapaaehtoistyöntekijöitä.

Vapaa-ajan lisääntyminen on megatrendi. Suurin lisäys tulee eläkeikäisten määrän kasvun myötä. Olipa kyseessä tanssi tai golf, jälleen nousee esiin läsnäolon ja kohtaamisen tarve. Sekä välineiden valmistus että itse palvelujen järjestäminen ovat kasvavia liiketoiminta-alueita. Näitä toimintoja ei voi siirtää nettiin. Vapaa-aika on fyysisen toiminnan ja työn nopeimmin kasvia alueita vanhusten hoivan ohella.

Tietoturvayrityksillä on edessä loistava tulevaisuus. Nettirikollisuus ja terrorismi lisääntyvät. Kysymys ei ole vain internetin kaatamisesta tai sulkeutumisesta, vaan myös sähkön tai veden jakelu voi keskeytyä. Osa maanpuolustuksesta sidotaan pelkästään netin turvallisuuden varmistamiseen. Ehkä syntyy uusi ”aselaji”. Turvallisuus on iso asia.

Suurten ikäluokkien eläköitymiseen myötä virkamiesten määrä vähenee oleellisesti. Tähän liittyy kuntien yhdistyminen. Toimintojen ulkoistaminen ei työn tarvetta vähennä. Virkamiehiä työllistää nyt runsaasti hankintojen kilpailuttaminen, mikä järkevöityy vuoteen 2030 mennessä.

EU:lla on elinaikaa hyvinkin vielä 20 vuotta. Direktiivitehtailu lisääntyy, mistä seuraa työtä suomalaisillekin virkamiehille. Työ on virtuaalista. Suomi on ollut EU:n jäsen kohta 15 vuotta, ja vieläkin opetellaan viranomaiskäytäntöjä. Vuoteen 2030 mennessä käytännöt on opittu.

Visioksi asettuu uusi EU-virkamies. Pankit voivat hoitaa rahoituksen, mikä nyt tehdään byrokraattisesti ministeriöissä ja aluehallinnossa. Uusi EU-virkamies arvioi ensimmäiseksi direktiivin vaikutukset ja tulkinnan kirjon sekä aktiivisuuden tai passiivisuuden soveltamisessa. Virkamiehen työ on luovaa työtä, ei juristien yksioikoista direktiivien sisälukua. 20 vuodessa laaditaan monta monituista direktiiviä. Tämän takia EU-virkamiehiä tarvitaan runsaasti.

Työympäristö

Työympäristöjä ovat 1) paikkasidonnaiset kuten sairaalat, 2) paikkariippumattomat sekä 3) osittain paikkasidonnaiset työpaikat.    

Paikkariippumattoman työn läpimurtoa odotetaan. Läpimurto tulee mahdolliseksi, kun suuret ikäluokat eläköityvät. Tällöin nuoremmat ikäluokat roolittavat työelämää uudelleen. Teknisesti etätyö on ollut mahdollista 20 vuotta, mutta toteutuminen on ollut hidasta. Hyviä esimerkkejä löytyy muutama, kuten matkamyynti tai verotus. Murrostekijöiksi saattavat löytyä ympäristöstä. Nyt lähes kaikki ryntäävät aamulla työpaikoilleen ja vastaavasti poistuvat iltapäivällä samaan aikaan. Kun liikenne jaetaan tasaisemmin ympäri vuorokauden, selvitään nykyisellä infrastruktuurilla.

24h-toiminnot lisääntyvät. Työn kohde tai palvelun asiakas voi olla millä aikavyöhykkeellä tahansa. Kääntäen, esimerkiksi paperikonetta voidaan valvoa päivätyönä eri aikavyöhykkeiltä.

Paikkasidonnaisia työympäristöjä on jatkossakin runsaasti luonnonvara-aloilla, teollisuudessa, hoivatyössä ja koulutuksessa. Asiakkaan paikan mukaan määräytyvät työt kuten hoivatyö lisääntyy.

Virtuaaliset työt ovat lähinnä hallintoon sekä nettikauppaan ja -palveluihin liittyviä. Osin paikkariippuvia työympäristöjä juontuu perhesyistä kuten lasten koulunkäynnin kiinnittymisestä tiettyyn paikkaan.

Työympäristöt voidaan jakaa neljään ryhmään: 1) kaupungit, 2) maaseutu, 3) ulkomaat ja 4) opiskelijayhteisöt.

Nyt kaupunkien keskustoja tyhjennetään rakentamalla lähitienoille suuria kauppakeskuksia. Tämä trendi kääntyy. Työpaikat, erikoiskaupat ja myös asunnot löytynevät keskustoista.

Maaseudulle syntyy kaupunkien liepeille eläviä kyliä, jotka ovat sosiaalisia ja turvallisia. Kylissä elää niin lapsiperheitä kuin vanhuksiakin. Työ on usein etätyötä mutta myös paikallista palvelutyötä.

Paikkariippumatonta työtä voi tehdä myös ulkomailla. Osa menee talveksi vaikka Ranskaan. Osa hakeutuu ulkomaisiin työyhteisöihin, vaikka työ tehdäänkin suomalaisille yritykselle. Toisin sanottuna työntekijä kiertää ympäri maailmaa erilaisissa yhteisöissä hakien elämyksiä ja innovaatioita.

Tulevaisuudessa opiskelijoita ei valita koulutuslaitoksiin ja koulutusohjelmiin, vaan työelämään kytkeytyneisiin verkkoyhteisöihin. Tutkinnot suorittaan verkkoyhteisöissä, joilla on käytettävissä koko koulujärjestelmän opetustarjonta ja -tuki. Tämä on uusi tapa opiskella ja tehdä työtä toisiinsa nivoutuen.

Työnyöntekijöillä on sähköinen osaamis- ja pätevyyskortti, josta ilmenee työntekijän tosiasiallinen osaaminen. Työntekijät kerryttävät jatkuvasti tai jaksoittain pätevyyttään, joko syventäen erityisosaamistaan tai lisäten moniosaamistaan. Kullakin on oma brändi. Työntekijät eivät ole harmaata massaa vaan joukko persoonallisuuksia.

Kun kaikkien osaamisprofiilit, pätevyydet ja brändit ovat selvillä, työvoiman rekrytointi on helppoa. Oikea osaaminen saadaan oikeaan paikkaan. Henkilö voi työskennellä useammassa yrityksessä tai muussa organisaatiossa rinnakkain. Työntekijää ei sidota vain yhteen organisaatioon, vaikka työntekijä sitoutuu työhön kunkin työantajan edellyttämällä tavalla. Kysymys on osaamisen logistiikasta.

Työtehtävät

Työtehtävien tyypit säilyvät ennallaan: tarvitaan 1) johtajia, 2) asiantuntijoita, 3) toteuttajia sekä 4) avustavia työntekijöitä. Työ tehdään tiimeissä, myös etätyö. Moniosaajilla on iso rooli.

Johtajia on pelkistäen kahta tyyppiä, toisaalta strategisen klusteritason johtajia ja toisaalta operatiivisen tason logistiikkajohtajia. Klusterijohtajan tulee hallita koko tuotantoverkosto monine osa-alueineen. Tukena hänellä on osa-alueiden asiaintuntijat. Johtajat jakavat johtajuutensa muiden johtajien kanssa. Yksinjohtaminen ei onnistu.

Logistiikkajohtajien tulee hallita paitsi työvaiheiden ja resurssien logistiikka niin myös tuotantoprosessin osaamisen logistiikka. Oikean osaamisen on oltava oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Tämäkin johtaminen vaatii holistista näkemystä. Logistiikkajohtaminen laajasti ymmärrettynä eli ei vain tavaralogistiikkana on erityinen haaste ammattikorkeakouluille. 

Asiantuntijat suunnittelevat, kehittävät, luovat itse innovaatioita ja kopioivat niitä kuten nytkin. Samoin toteuttajilta vaaditaan erityisosaamista, tilanteenhallintaa ja nopeutta kuten nytkin. Myös toteuttajien on ymmärrettävä logistiikkajohtamisen idea.

Avustavat työntekijät ovat moniosaajia, jotka tarvittaessa kuten kriisitilanteissa kykenevät vailla muodollista pätevyyttä paikkaamaan myös toteuttajia.

Erityinen piirre on valvontatyön lisääntyminen. Kysymys on ympäristön tilasta, liikenteestä tai vanhuksista. Valvontaa tehdään monitorien kautta, mutta usein työ edellyttää myös läsnäoloa, haistamista, maistamista ja koskettamista. Ympäristön tilan seuraaminen voi olla hyvinkin vativa tehtävä.  Valvontatehtäviin voidaan rekrytoida eläkeiäkästäkin työvoimaa.  

Työn merkitys mielekkyydessä

Työn merkitys tuskin muuttuu 20 vuodessa merkittävästi. Tiedämme nyt jo työelämään siirtyneiden työorientaation. Vastasyntyneiden tulevaa orientaatiota voimme vain arvailla. Toimeentulo säilyy joka tapauksessa perustana työlle.

Jokainen sukupolvi ja lähes jokainen yksilö haluaa omalla tavallaan jättää jälkensä historiaan käytännön tekoina. Työ on tässä pääkeino. Myös sosiaalisen kanssakäymisen näkökulmasta työllä on suuri merkitys.

Vain pieni vähemmistö jättäytyy työn ulkopuolelle ja etsii muita elämäntapoja tai syrjäytyy päihteiden käytön takia. Vaihtoehtojen etsintä on ymmärrettävä kritiikiksi nykyiselle raadolliselle työelämälle. Kun työn mielekkyys kasvaa, myös työn arvostus kasvaa. 20 vuodessa moraalikoodit eivät paljon ehdi muuttua, mutta esimerkiksi työpaikkakiusaaminen voidaan kitkeä pois samaan tapaan kuin on askel askeleelta eliminoitu tupakointia.

Työ mielekkyyden lisäämisen haaste on iso. Julkisella sektorilla on paljon byrokratiaa, minkä vastine erityisesti tietoteknologiassa on hype. Näistä ei päästä eroon 20 vuodessa.

Työn rooli

Työ on yhteiskunnan olemassaolon ja kehittymisen perusta. Tämä koskee myös yksittäistä työntekijää.

Työn rooliin tulee lisää joustavuutta työntekijän näkökulmasta. Nyt massat työskentelevät, ovat lomalla ja vapaalla samoihin aikoihin. Työ monimuotoistuu. Teoreettisen päivätyön rinnalle haetaan aktiviteetteja sekä konkreettisesta kädentyöstä että muiden kohtaamisesta eli palvelutyöstä. Työkäsitys ei säily monoliittisena, 8 tunnin askareena.

Työkulttuuriin liittyy monia pulmia: kilpailu, kiire, kateus, kiusaaminen, epätarkoituksenmukaisten ja epämielekkäiden sosiaalisten riippuvuuksien luominen tai narsismi. Myös täydellistä osaamattomuutta on paljon, työsuhde perustuu turhan usein pelkästään suhteisiin. Nämä ovat syvällä kulttuurissa.  Osa näistä kuten kateus tai narsismi ovat ns. ikuisuuskysymyksiä, jotka eivät 20 vuodessa poistu.

Lähtökohtana työelämän muutoksessa ja kehittämisessä tulee olla usko hyvään, oikeudenmukaisuuteen, rehtiin yhteistyöhön, heikompien tukemiseen, innovaatioiden yhdessä luomiseen, luonnon kunnioittamiseen ja moneen muuhun. Toivottavasti nämä arvot ovat pinnalla jo vuonna 2030.

Loppusanat

Työn sisältö, tekotapa ja paikkakin muuttuvat. Muutos etenee pinnana alla. Muutoksia on kulloisenakin hetkenä vaikea tunnistaa. Elinkeino- ja ammattirakenteissa muutokset näyttäytyvät hitaina. Todennäköisesti elinkaaret pitenevät myös tietoteknologiassa, jossa muutoksen nopeus on nyt poikkeuksellisen suuri. Tietoteknologia myös imeytyy tuotteisiin, tuotantoprosesseihin sekä ihmisten arkeen melko huomaamattomaksi. 

Palataan elämän alkulähteille, perustarpeisiin. Läsnäololla ja toisen ihmisen kohtaamisella kuten myös fyysisellä tekemisellä on suuri merkitys. Oikeastaan mikään työ ei kokonaisuudessaan piiloudu verkkoihin tai virtuaalimaailmaan. Työn laadullinen muutos, mielekkyyden lisääminen on suuri haaste. Muutokseen voi suhtautua kuitenkin rauhallisesti. Juuri kiireen eliminointi on yksi suurista haasteista.

Get a Life! Facebookissa

Ota yhteyttä:

Leena Jokinen, projektikoordinaattori
puh. 040 707 7982
leena.jokinen(a)utu.fi

Johanna Ollila, projektipäällikkö
puh. 040 520 0222
johanna.ollila(a)utu.fi

Tulevaisuuden tutkimuskeskus
Turun yliopisto
ffrc.utu.fi

Kiinnostaako simulaation pilotointi?
Jätä yhteystietosi niin otamme yhteyttä!
%d bloggers like this: