Get a Life

Työelämä vuonna 2030

Panu Ojala

Johdanto

Tulevaisuuden ennustaminen on vaikea, tai oikeastaan mahdoton laji. Kaaosteorian mukaisesti tulevaisuus muotoutuu pienistä ennalta-arvaamattomista asioista. Perhosen siipien räpäytys Tokiossa voi aiheuttaa maanjäristyksen New Yorkissa tai puhelimella lähetettävän, 160-merkkiä pitkän viestin keksiminen saattaa mullistaa suomalaisen kommunikaatiokulttuurin. Siten en tässä kirjoitelmassa pyrikään esittämään ehdottomia totuuksia tulevaisuudesta.

Tulen kirjoitelman alussa tarjoamaan perspektiivin vuoksi lyhyen kuvauksen siitä millainen Suomi nähdäkseni oli 20 vuotta sitten, 1980-luvun lopussa. Tämän jälkeen esittelen omaa näkemystäni tämän päivän Suomesta sekä pohdin hieman sitä, millainen Suomi voi olla 20 vuoden kuluttua, vuonna 2030. Lopulta pääsemme itse asiaan, eli tarkasteluun tulevaisuuden työelämästä.

Olen ammentanut inspiraatiota tähän kirjoitelmaan lukuisten kirjailijoiden, visionäärien ja skeptisten sosiologien ajatuksista. Katsantokannakseni olen valinnut pessimismin, kenties jopa inhorealismin. Tarkoituksenani on herättää lukijassa ajatuksia työelämän ja yleisemmin koko yhteiskunnan tulevaisuudesta. Toivon, että lukijanani pohtisivat tätä sitä, millaisen tulevaisuuden he soisivat itselleen ja lapsilleen. Tulevaisuutta ei ole määrätty, vaan me voimme luoda sen sellaiseksi kuin haluamme.

Menneisyys

Tarkastelkaamme ennen tulevaisuuden pohdintaan siirtymistä lyhyesti menneisyyttä, sitä millainen maailma oli 20 vuotta sitten. Vuosi oli 1989, ja Suomessa elettiin 80-luvun kasinotalouden viimeisiä hurjia vuosia. Idänkauppa porskutti vielä kiivaasti ja Paavo Väyrynen ennusti väitöskirjassaan ettei suuria muutoksia Suomen idänsuhteissa ole odotettavissa. Mihail Gorbatsovin edistämät glasnost ja perestroika lähensivät idän ja lännen suhteita, ja kylmä sotakin näytti lämmenneen suhteellisen rauhaisaksi yhteiseloksi.

Suomessa vallitsi lähes täystyöllisyys, työttömänä oli vain 3,1 prosenttia työvoimasta. Perinteiset metsä-, paperi- ja metalliteollisuus menestyivät. Uutena outolintuna oli mukaan tullut myös nouseva elektroniikkateollisuus. Kannettavia puhelimia ei vielä kuitenkaan ollut kuin ministereillä ja pääjohtajilla, ja internetistä ei oltu kuultukaan. Kansa sai tyydytystä uutisnälkäänsä valtiollisten toimijoiden hallitsemasta televisiosta ja suomettumisen hillitsemistä sanomalehdistä. Suuri osa kansasta työskenteli palvelualalla matalaa koulutusta vaativissa töissä. Valtio- ja kuntasektori työllistivät paljon ihmisiä, ja tuloerot olivat ällistyttävän pieniä.

Tuon ajan uhkakuvat olivat kaksijakoisia. Totaalisen ydinsodan uhka näytti olevan väistymässä, nousevana uhkana olivat puolestaan ympäristöongelmat. Esimerkiksi Tsernobylin ydinvoimalaonnettomuus oli tuoreessa muistissa, ja ydinvoimaa kohtaan tunnettiin jopa pelkoa. Ylipäänsä tulevaisuus näytti kuitenkin suhteellisen turvalliselta: maassa ja maailmassa oli rauha ja vakaa kauhun tasapaino. Suomessakin hyvinvointivaltio oli vahvemmissa kantimissa kuin koskaan.

Vain muutaman vuoden päässä ollut Neuvostoliiton hajoaminen ja koko itäblokin romahdus ei näyttänyt lainkaan realistiselta vaihtoehdolta. Kukaan ei osannut ennustaa minkälaiseksi maailma seuraavien 20 vuoden aikana tulisi muuttumaan.

Nykyisyys

Suomi on nykyisin varsin erilainen maa kuin vain 20 vuotta sitten. Hullu 1990-luku pirstoi suomalaisen lintukodon. Neuvostoliiton hajoaminen lopetti idänkaupan ja lama toi suurtyöttömyyden. Hyvinvointivaltio teki paniikkijarrutuksen ja leipäjonot tulivat osaksi suomalaista arkea. Toisaalta tekniikan kehittyminen toi täysin uudenlaiset kommunikaatio- ja tiedonsaantimahdollisuudet jokaisen kansalaisen ulottuville.

2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä nähtiin Suomessa kasvavaa levottomuutta. Tuloerojen kasvu jatkui hallitsemattomana, kuten myöskin hyvinvointivaltion ja valtionhallinnon alasajo. Toisaalta hallinto myös kiristi selvästi otettaan rauhattomaksi käyvistä aineksista. Näimme ensimmäiset suuret mielenosoitukset, nuorison ja valtajärjestelmän yhteenotot. Mellakkapoliisit kilpineen, kypärineen ja pamppuineen tulivat osaksi suomalaista katukuvaa.

Vuoden 2009 Suomessa työttömyysaste oli kertaluokkaa korkeampi kuin 80-luvulla. Työttömyys huiteli vuonna 2009 noin 10 prosenttiyksikön tietämillä. Vielä 20 vuotta aikaisemmin työttömät olivat pääosin alkoholisteja, narkomaaneja tai muilla tavoin työmarkkinoille soveltumattomia yksilöitä. Vuonna 2009 ammatti- ja  korkeakouluista valmistuu täysin terveitä nuoria suoraan kortistoon tai uutta koulutusta aloittamaan. Moni ei pääse ikinä vakinaisen työn syrjään kiinni. Työuran toisessa päässä viisikymppisiä pidettiin ikäloppuina. Heitä irtisanottiin, lomautettiin ja työnnettiin eläkeputkeen.

Maailmanlaajuisen ydinsodan pelko oli pitkälti kadonnut ajatuksista, sen sijaan suurta huolta tunnettiin terrorismista. Tämä huoli on toiminut syynä turvajärjestelmien kiristämiseen. Turvakameroita oli jokaisessa julkisessa tilassa, ja matkustamiseen tarvitaan sormenjäljillä varustettu passi. Vuonna 2009 Suomessa nähtiin ensimmäinen laajaa huomiota herättänyt rikkaan perheen lapsen kidnappaustapaus. Myös suojaisaksi mielletyllä Itämerellä kaapattiin hämärissä olosuhteissa laiva. Tapahtumat kasvattivat ihmisten epävarmuudentunnetta ja turvapalveluiden kysyntää entisestään.

Vuonna 2009 terrori-iskujen lisäksi ilmaston lämpeneminen aiheutti suurta huolta. Käytännön toimet ilmastonmuutoksen ehkäisemiseksi olivat kuitenkin vähäisiä, ja erityisesti vuonna 2008 alkanut talouden syöksykierre sai ihmiset murehtimaan aivan muita asioita.

Tulevaisuus

Vuoden 2030 Suomi vaikuttaa varsin synkältä paikalta. Vuosien 2009–2012 lama nosti työttömyysluvut aivan uusiin, ennennäkemättömiin sfääreihin. Työttömyys ja väestön nopea eläköitymistahti aiheuttivat huoltosuhteen nopean huononemisen 2010-luvulla. Kun valtio ei enää saanut uutta velkaa, jäi ainoaksi vaihtoehdoksi hyvinvointivaltion lopullinen alasajo. Tuet ja eläkkeet on jo kauan sitten jäädytetty ja inflaatio on syönyt niiden ostovoiman lähes täysin. Vuonna 2030 ei liene enää mielekästä puhua työvoimasta ja työvoimaan kuulumattomasta väestöstä. Jokaisen on tehtävä työtä mikäli kerätty tai peritty varallisuus ei mahdollista laakereilla lepäämistä. Oikeistolaiset hallitukset ovat jatkaneet veroleikkauksia kannustaakseen työntekoa. Suomessa on siirrytty eurooppalaisesta hyvinvointivaltiomallista angloamerikkalaiseen omaa vastuuta korostavaan malliin.

Vuonna 2030 ilmastonmuutoksella on näkyviä vaikutuksia suomalaisen arkipäivään. Pohjoisesta Afrikasta ja jopa Etelä-Euroopasta virtaa ilmasto- ja elintasopakolaisia sankoin joukoin pohjoiseen – myös Suomeen. Vaikka maahanmuuttosääntöjä kiristettiin 2010-luvun alun hallitsemattoman maahanmuuttoryntäyksen seurauksena, oli tulvaa enää mahdoton estää. Suomalainen yhteiskunta onkin muuttunut aidosti monikulttuuriseksi. Heikosti koulutetusta, huonosti suomea puhuvasta työvoimasta on ylitarjontaa ja suuri osa maahan muuttaneista ihmisistä joutuu työllistämään itse itsensä miten taitaa.

Tuloerot ovat jatkaneet hallitsematonta kasvuaan ja Suomessa on pieni hyvin rikkaiden ihmisten joukko. Tämä eliitti on eristäytynyt aitojen ja piikkilankojen suojaamiin kaupunginosiinsa, joiden rajoja aseistetut vartijat partioivat. Myös kieli erottaa tämän johtavan sosiaaliluokan muista: englanti on saavuttanut monopoliaseman läntisessä maailmassa. Muita tärkeitä kieliä ovat venäjä ja kiina. Suomen kielen asema on heikentynyt, vaikka tavallinen kansa vielä suomea käyttääkin. Suomenkielistä tieteellistä kirjallisuutta ei juuri julkaista ja myös kotimainen kaunokirjallisuus on näivettymässä pois englanninkielisen kirjallisuuden vallatessa alaa.

Vastaanottokeskusten läheisyyteen ja työttömien asuttamille alueille on puolestaan syntynyt slummimaisia alueita joihin valtiovallalla on hyvin rajallinen kontrolli. Resursseiltaan karsittu poliisi jättää näillä alueilla tapahtuneet rikokset säännöllisesti tutkimatta. Alueita hallitsevat erilaiset suojelupalveluja tarjoavat jengit.

Keskiluokka elää yhä ahtaammassa puristuksessa toisaalta kasvavan köyhälistön, ja toisaalta eristäytyvien rikkaiden välissä. Suurin osa keskiluokasta tienaa elantonsa erilaisissa palveluammateissa. He tarjoavat palveluja pienelle rikkaiden joukolle, toisilleen ja jossain määrin myös köyhemmälle kansanosalle. Perinteinen teollisuus on siirtynyt halvemman tuotannon maihin.

Poliisi valvoo rutiininomaisesti kaikkea tele- ja internetliikennettä terrorismin pelossa. Lähes kaikkia julkisia tiloja valvotaan joko kiinteillä kameroilla tai kaupunkien yllä partioivista miehittämättömistä lentokoneista. Valvontakameroissa on tarkat mikrofonit joilla voidaan nauhoittaa kaikkialla käydyt keskustelut. Kehittyneet tietokoneohjelmat seulovat nauhoitetun puheen joukosta arveluttavia äänneyhdistelmiä. Vuonna 2030 yksityinen on julkista ja henkilökohtainen poliittista. Valvontaan suhtaudutaan samaan tapaan kuin vuonna 2009 suhtauduttiin maanteiden ”peltipoliiseihin”: alistuneen huvittuneesti. Kokeneimmat vääräleuat tietävät katvealueet joilla voi puhua mitä lystää.

Vuonna 2016 korkeakouluissa siirryttiin ensin perimään lukukausimaksuja ulkomaalaisilta ja myöhemmin myös kotimaalaisilta opiskelijoilta. Maksullisuutta kokeillaan vuonna 2030 myös osassa lukioita. Yliopistoja ja ammattikorkeakouluja on karsittu rankalla kädellä. Itä-Suomen yliopiston Joensuun toimipiste on juuri suljettu valtion rakenteellisen kehittämisohjelman mukaisesti. Yhä useampi itäsuomalainen nuori käykin korkeakouluopintonsa Pietarin yliopistossa, sillä siellä on jonkin verran halvemmat lukukausimaksut kuin Aalto-yliopistossa. Pietariin pääsee nopealla junayhteydellä kätevästi parissa tunnissa.

Rajan takana nousevaa Venäjää on Suomessa muutoinkin yhä vaikeampi olla huomaamatta. Vuonna 2013 valmistunut Venäjän ja Saksan välinen kaasuputki kasvatti Venäjän kiinnostusta Itämeren alueeseen, ja geopoliittisesti tarkasteltuna Itämeren pohjoiset ympärysmaat kuuluvat yhä vahvemmin Venäjän etupiiriin. Euroopan Unionin yhdentyminen on pysähtynyt jäsenmaiden välisiin riitoihin. Venäjä on taidokkaasti käyttänyt hyväkseen kahdenvälisiä suhteitaan EU:n jäsenmaiden kanssa kasvattaakseen EU:n sisäistä eripuraa. Suomi on yhä vahvemmin riippuvainen Venäjästä myös taloudellisesti.

Suomen hallitusmuotona on muodollisesti edustuksellinen demokratia, mutta todellista valtaa pitävät poliitikkoja rahoittavat yritykset – aivan kuten muissakin länsimaisissa demokratioissa. Vaalien keskimääräinen äänestysprosentti on noin neljäkymmentä. Kolme suurta puoluetta syyttelevät toisiaan kansalaisten poliittisesta passiivisuudesta. Mitään varsinaisia eroja näiden puolueiden harjoittamalla politiikalla ei ole. Suomen valtiomahti on täysin hampaaton globaalin kapitalismin edessä.

Teknologinen kehitys on jatkunut nopeana. Langattomat laajakaistayhteydet ovat arkipäivää jokaiselle ihmiselle. Kännyköistä ja kannettavista tietokoneista on kehittynyt mukana kulkevia digitaalisia apureita, ”läpyköitä”. Läpyköillä voimme tehdä asioita joita on vaikea nykyisin edes kuvitella. Emme koskaan kulje missään ilman läpykkää, ja se on meille välttämätön apu jokapäiväisestä elämästä selvitäksemme. Esimerkiksi ”life-blogging” on suosittua. Life-bloggingissa ihminen nauhoittaa elämäänsä audiovisuaalisesti läpykkäänsä käyttäen ja tarjoaa sitten sisällön netissä maksusta tai ilmaiseksi.

Wikipedian, karttatietokantojen, Facebookin ja muiden vastaavien palveluiden jälkeläisistä saamme kaiken haluamamme tiedon läpykkäämme missä vain, milloin vain. Pystymme tavoittamaan kenet tahansa maailman ihmisen välittömästi. Etäyhteydet ovatkin tarpeen, sillä polttonesteiden hinnan nousu on vähentänyt auto-, juna- ja lentomatkustusta. Keskiluokkaisten ihmisten elämä keskittyy aiempaa enemmän paikallisiin ympyröihin. He pitävät yhteyttä kauempana asuviin läheisiin fyysisten vierailujen sijasta sähköisesti.

Erilaiset teknis-biologiset proteesit ja ruumiinjatkeet ovat arkipäiväistyneet katukuvassa. 2020-luvulta alkaen tällaisia laitteita on kyetty liittämään myös suoraan osaksi hermojärjestelmäämme. Erityisesti rikkaalla väestönosalla on yhä enemmän erilaisia teknis-biologisia liitännäisiä jotka parantavat kognitiivisia kykyjä. Suoraan aivoihin saa liitettyä internetyhteyden. Tällaisten siirrännäisten hinta on vielä toistaiseksi tavallisen kansan ulottumattomissa. Siten eliitin ja rahvaan välille on avautumassa digitaalisen kuilun lisäksi myös laajeneva kognitiivinen kuilu.

Työelämä vuonna 2030

Työelämä on vuonna 2030 vahvasti polarisoitunut. Kyberneettisesti vahvennetuilla eliitti-ihmisillä on korkeapalkkaiset työnsä ylikansallisissa yrityksissä. Johtajat, markkinoijat ja suunnittelijat pohtivat lasitorneissaan sitä, miten osakemarkkinoilla tulisi seuraavaksi toimia. Kauppatieteellisen alan tuntijoilla on kysyntää. Varsinainen tuotteiden valmistus tapahtuu Kaukoidän ja Afrikan hikipajoissa.

Eliitin maailma on globaali. Hetken Suomessa työskennellyt professionaali voi seuraavalla viikolla olla palkkalistoilla Brasiliassa. Moni maksaakin suosiolla veronsa johonkin veroparatiisiin. On syntynyt uusi maattomien ja periaatteettomien urbaanien nomadien ”luova luokka”, jolle vain raha ratkaisee. Kuten työ, myös ystävyyssuhteet muuttuvat joustaviksi – ystäviä käytetään niin kauan kuin heistä on hyötyä. Sosiaalisten roolien vaihtuessa myös ystäväpiirit vaihtuvat nopeasti.

Eliittiin ei juurikaan nousta – siihen synnytään. Yliopistokoulutuksen kustannusten vuoksi vain eliitin lapsilla on varaa laadukkaaseen huippuyliopistokoulutukseen. Korkeakoulutuksessa menestyminen edellyttää likviditeetin lisäksi myös kalliita kognitiivisia kykyä parantavia siirrännäisiä. Vain rikkaimmissa sosiaaliluokissa on henkistä ja maallista pääomaa opastaa perheen nuoret eliittiin johtavien tikapuiden alkuun.

Eliitin muodostama uuden yhteiskunnan keihäänkärki tarvitsee vahvan tuki- ja palveluverkoston jonka tuottavat yksityiset toimijat. Yksityinen sairaanhoito oli todellisuutta jo 2000-luvun alussa, mutta vuonna 2030 lähes kaikki perinteiset valtio- tai kuntasektorin tarjoamat palvelut on yksityistetty. Vakuutus maksaa terveydenhuollon yksityisessä sairaalassa ja yksityinen vartiointiliike valvoo etteivät köyhät pääse häiritsemään rikkaiden elämää. Lapset saavat yksityisessä koulussa laadukasta opetusta. Välillä käydään yksityisellä psykologilla valittamassa elämän hankaluutta tai yksityisellä plastiikkakirurgilla korjaamassa leuka muodinmukaiseksi. Perinteisten ihmissuhdeammattien osaajille kuten vartijoille, lääkäreille ja opettajille löytyy kyllä töitä.

Uutena professiona perinteisten ammattien joukkoon ovat tulleet tekniikkaa ja lääketiedettä yhdistelevät informaatio- ja bioinsinöörit. He vastaavat ihmisen ja tekniikan yhdistävien linkkien saumattomasta yhteispelistä. Tällaisia linkkejä ovat mm. edellä esitetyt läpykät sekä ihmiskehon kyberneettiset liitännäiset. Teknillisten oppilaitosten koulutusohjelmiin sisältyy yhä enemmän ihmiskehon toimintaan liittyvää koulutusta.

Suomessa on myös paljon korkeakoulutettua työvoimaa jolle ei löydy koulutusta vastaavaa työtä. Yhä useamman korkeakoulusta valmistuneen koulutus ei tarjoa juuri eväitä työmarkkinoilla menestymiseen. Humanistisen ja yhteiskuntatieteellisen alan osaajien taidoille ei ole kysyntää. Siten nämä ihmiset työllistävät itsensä miten taitavat. Yhteiskuntatieteiden tohtori taksinkuljettajana ei ole lainkaan harvinainen näky.

Myös tämä huippuosaajia tukeva keskiluokka tarvitsee paljon tukipalveluita, joita sille tarjoavat  köyhät ja kouluttamattomat. Nämä ihmiset joutuvat tekemään useampaa työtä kattaakseen nousevat kustannukset. Keskimääräinen palkka ei tahdo riittää vuokraan ja ruokaan. Lasten koulumaksuihin säästetään ankarasti.

Politiikassa pärjäävät urheilussa tai tosi-tv:ssä kannuksensa ansainneet koko kansan julkkikset, ja päätöksenteko on yhä erkaantuneempaa kansalaisten arjesta. Kunnianhimoisille, karismaattisille ja kyynisille nuorille poliitikoksi ryhtyminen tarjoaa mahdollisuuden nopeaan herrahissiin pääsyyn. Vaatekomerosta ei kuitenkaan saisi löytyä luurankoja, ellei sitten halua yhä parempia skuuppeja kärkkyvän median hampaisiin. Toisaalta poliitikko saattaa kohelluksillaan työllistää lukuisia työttömiä. Yhä useampi korkeakoulutettu nimittäin huomaa soveltavansa taitojaan media-alan töissä.

Koulutuksella tai aikaisemmalla statuksella ei kuitenkaan ole väliä mikäli sattuu keksimään jonkin Facebookin tai IRC-gallerian kaltaisen läpimurtosovelluksen. Tällaisia tyhjätaskusta miljardööriksi -tarinoita ihastellaan, joskin samalla unohdetaan jokaista menestyjää kohden olevat tuhannet yrityksissään epäonnistuneet. Epäonnistuneille yrittäjille on tarjolla vielä vähemmän armoa kuin nykyisin.

Yleisestä asevelvollisuudesta on Ruotsin mallin mukaisesti siirrytty valikoivaan asevelvollisuuteen ja lopulta täyteen ammattiarmeijaan. Parin vuoden armeijapesti onkin köyhistä oloista ponnistaville yksi tapa kerätä pääomaa kouluttautumista varten. Palkan lisäksi myös armeijauran riskit ovat nousseet. Suomalaiset sotilaat toimivat yhä enemmän kriisipesäkkeissä ympäri maailmaa sillä hupenevista luonnonvaroista käydään jatkuvaa sotaa. Muiden suurvaltojen tavoin myös EU joutuu turvaamaan oman osansa kakusta yhä sotilaallisemmin keinoin.

Mikäli perheestä ei löydy varallisuutta perinteisen mallin mukaiseen eliittikiiventään, löytyy myös lain nurjalta puolelta paljon kiinnostavia mahdollisuuksia. Suomessa on tarjolla niin kotikutoista kuin kansainvälistäkin rikollisjärjestöä moneen makuun. Mafiaan, moottoripyöräjengiin tai terroristijärjestöön liittyminen tarjoaa usein varsin lyhyen, mutta taatusti intensiivisen ja jännittävän uran. Myös tällaisella koulutuspohjalla voi nousta kaupalliseen tai poliittiseen eliittiin.

Rikollisuuden määrä onkin kasvanut. Työpaikkoja löytyy yllin kyllin kaidan tien molemmin puolin, esimerkiksi lakimiehille riittää kysyntää. Vankeusrangaistuksia on jouduttu koventamaan sillä 1990-luvun humaani rangaistuskäytäntö ei enää tepsi kovempien arvojen yhteiskunnassa. Yritteliäällä köyhällä ei ole mitään menetettävää joten ainoa tapa pitää hänet pois pahanteosta on säilöä hänet koppiin. Vankiloista löytyy paljon paitsi vanki-, myös vartijapaikkoja. Usein on tuurista kiinni se, kummalta puolelta kaltereita päätyy laskeskelemaan.

Toisaalta erilaiset vaihtoehtoliikkeet ovat vallanneet alaa. Yhä useampi koulutettu suomalainen valitsee oravanpyörässä juoksemisen sijaan täysin uudenlaisen tavan elää ja toteuttaa itseään. Paluumuutto maaseudulle on saavuttanut kansanvaelluksen mittasuhteet ja innokkaimmat luomuilijat elävät täysin ilman rahaa omavaraistaloudessa. Paluumuutto edellyttää kuitenkin henkisiä ja taloudellisia resursseja, joten yleensä tämä vaihtoehto on tarjolla vain suhteellisen hyväosaisille. Köyhimmät tyytyvät slummeihinsa.

Lopuksi

Pelkään, että Suomi tulee vuonna 2030 olemaan omaa vastuuta korostava, ihmiset voittajiin ja häviäjiin jakava yhteiskunta. Maamme on 90-luvun alun lamasta lähtien suunnannut kohti uusliberaalia unelmaa. Tällä hetkellä näyttää siltä, ettei nykyinen talouskriisi ainakaan hidasta tätä kehitystä. Työelämämme on vuonna 2030 vahvasti polarisoitunutta: voittajille on tarjolla kaikki, häviäjille ei mitään.

Vaikka tämänhetkisen tiedon valossa vaikuttaa pahalta, ei kaikki toivo ole kuitenkaan vielä mennyt. Kuten tämän kirjoitelman alussa totesin, voivat pienetkin asiat saada aikaan valtavia muutoksia. Tuleeko Suomi näyttämään vuonna 2030 tässä kirjoitelmassa kuvailemani kaltaiselta paikalta vai kenties joltain aivan muulta? Siihen voimme omalla toiminnallamme vaikuttaa.

Get a Life! Facebookissa

Ota yhteyttä:

Leena Jokinen, projektikoordinaattori
puh. 040 707 7982
leena.jokinen(a)utu.fi

Johanna Ollila, projektipäällikkö
puh. 040 520 0222
johanna.ollila(a)utu.fi

Tulevaisuuden tutkimuskeskus
Turun yliopisto
ffrc.utu.fi

Kiinnostaako simulaation pilotointi?
Jätä yhteystietosi niin otamme yhteyttä!
%d bloggers like this: