Archive for the ‘Blogit’ Category
- In: Blogit | Ideointipäivä | Tapahtumat
- Jätä kommentti
Get a Life 2.0 -hanke järjesti Turun yliopiston tulevaisuuden tutkimuskeskuksen kanssa Tietoisuuden tutkimusleiriin 31.1.-1.2.2013 Turussa, Vanhalla Raatihuoneella.
Simulaatiotyökalu ja sen taustalla oleva tulevaisuusajattelu etenivät reiluin askelin, kun parikymmentä tulevaisuuden ja tietoisuuden asiantuntijaa pohtivat yhdessä tulevaisuustietoisuuden olemusta ja ilmenemisestä ihmisen toiminnassa. Tulevaisuus ei ole vain aikaa vaan siihen liittyy paljon muutakin kuten esimerkiksi kokemuksia, tunteita, sisältöjä, odotuksia ja arvostuksia. Simulaatiotyökalun kannalta tämä merkitsee sitä, että sisältöön lisätään vielä enemmän koko elämää koskevia tapahtumia. Tulevaisuussuuntautuneen ohjausmallin osalta on kiinnostavaa keskustella myös siitä mitä emme tiedä ja miten suhtaudumme tulevaisuustiedon aukkoihin.
Leena Jokinen, Asta Raami ja Olli Hietanen.
Ajatuksia työstämässä Asta Raami, Olli Hietanen ja Johanna Ollila.
Tieteellinen näkemys tietoisuudesta on muuttumassa uuteen suuntaan perinteisistä materian ja hengen erotteluista ja sen seurauksista. Uudet tietoisuuden tutkimussuunnat korostavat sosiaalisen ryhmän vaikutuksia, toden ja valheellisuuden rajoja sekä tietoisuuden erilaisia tiloja kuten unta ja kuoleman jälkeistä aikaa tietoisena oliona.
Tietoisuus nähdään yleensä eräänlaisena ”lampun henkenä” ihmisessä. Tietoisuus tulevaisuudesta voi olla ihmisen luontainen ominaisuus, se voi olla tahtoa, järkeilyä päätöksentekotilanteissa ja monia muita asioita. Yleisellä tasolla ajateltuna mielenkiinto kääntyy ihmisen sisäisiin prosesseihin, jossa yksilöt nähdään omaa tulevaisuuttaan muokkaavina muista ihmisistä, omista rooleista ja asemasta tietoisina sosiaalisen ryhmän jäsenininä.
Matti Kamppinen ja Anna Kirveennummi.
Tulevaisuustietoisuuden syvällinen ymmärtäminen auttaa meitä sisällön kehittämisen lisäksi uudistamaan ohjausmallia ja siihen liittyviä konkreettisia opiskelijoille ja ohjaajille suunnattuja työkaluja oman tulevaisuuden ajatteluun. Tärkeintä tietysti on että ymmärrämme tarpeeksi tulevaisuusajattelun luonteesta, jotta pystymme rikastamaan ihmisten omaa ajattelua ja toimintamahdollisuuksia. Koulutusta ja ohjausta syytetään usein ihmisten omaperäisen ajattelun pysäyttämisestä ja muuttamisesta kankeaksi traditioksi, joka toistaa vanhoja kaavoja.
Leiriläisten ajatuksista kootaan vielä tiivistelmä ja on mahdollista, että osa osallistujista työstää näkemyksiään tietoisuudesta ja tulevaisuudesta laajemmaksi kirjoitukseksi. Materiaalit ilmestyvät aikanaan verkkoon omalle verrkoalustalleen. Jatkokeskusteluja tulevaisuustietoisuudesta on tarkoitus käydä Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen kesäkonferenssin yhteydessä 5.6.2013.
Kiitokset vielä kaikille tutkimusleirin osallistujille! Toivottavasti leirin villasukat palvelevat vielä pitkään.
Leena Jokinen
Get a Life -hankkeen koordinaattori
Turun yliopisto, Tulevaisuuden tutkimuskeskus
Villasukat lämmittivät leiriläisten jalkoja.
- In: Blogit
- Jätä kommentti
Get a Life! -hankkeen jatkokaudella 2012–2013 keskitymme työelämäsimulaation ja ohjausmallien jatkokehittämiseen.
Jatkokauden tavoitteet on asetettu korkealle: kehitetyn ohjausmallin jämeröittäminen, työelämäsimulaation uudistaminen, niin teknisesti kuin sisällöllisesti, sekä kansainvälisyys.
Kevään 2012 aikana olemme järjestäneet Suomessa ja ulkomailla kansainvälisiä verstaita ja koulutustilai-suuksia, joissa on haettu uusia näkökulmia ohjaajilta ja opiskelijoilta. Kerätyn aineiston pohjalta simulaation taustaskenaarioita terävöitetään ja tuotetaan simulaatioon uusia tapahtumakortteja, jotka istuvat kansainvälistyvään työelämään. Get a Life! -työelämäsimulaation 2.0 versio käännetään myös kokonaan englanniksi.
Uusi versio Get a Life! -työelämäsimulaatiosta valmistuu keväällä 2013, ja se on opiskelijoiden, opettajien ja ohjaajien käytettävissä syksyllä 2013. Simulaatio toteutetaan avoimeen lähdekoodiin pohjautuen, joll-oin sitä on jatkossa mahdollista muokata erilaisten oppilaitosten ja käyttöympäristöjen tarpeisiin.
Osallistu kehittämiseen, pilotoi opiskelijoilla
Mikäli haluat lisätietoa hankkeesta ja työelämäsimulaatiosta ja/tai haluat pilotoida työelämäsimulaatiota opiskelijoillasi, ilmoita meille tietosi oheisen lomakkeen kautta. Otamme sinuun yhteyttä ja kerromme mielellämme lisää.
Jo toista kertaa…
Posted on: 27.01.2012
- In: Blogit
- Jätä kommentti
Get a Life -hankkeessa kehitetty urasimulaatio on oivallinen väline kokeilla turvallisesti erilaisia vaihtoehtoja ja punnita arvovalintojen vaikutusta. Ensimmäistä kertaa urasimulaatiota testatessa kohdalleni osui useammankin kerran tilanne, jossa tapaturma muuttaa elämän suuntaa. Se aiheutti negatiivisia tunteita. Ei ainakaan minulle voi tapahtua näin! Simulaation testaajilta tuli myös palautetta, että simulaatiossa tämä ”elämän kortti” esiintyy liian usein. Olin viime keväänä myös sitä mieltä, mutta nyt kokemuksia rikkaampana kortin merkitystä voisi pohtia enemmänkin.
Elämä on yllätyksiä ja äkkikäänteitä täynnä: Loppukesän iltapyörälenkki voi muuttaa koko loppusyksyn suunnitelmat: Oravan loikka ja äkkijarrutus soratiellä, pyörä kaatuu… edessä useiden viikkojen sairausloma ja kirjoituskäsi paketissa, ensin ”pakollinen pysähtyminen” ja sitten uusien asioiden opettelu. Vasemmalla kädellä oli hoidettava oikean käden asioita. Valoisana puolena näyttäytyi se tosiasia, että tapaturman seurauksena tuli mahdolliseksi viiden viikon tarpeellinen ”loma” ja upea tilaisuus miettiä aiempia valintoja, nykyistä elämän suuntaa ja tehdä asioita suunnan muuttamiseksi. Toisaalta olla vaan tässä ja nyt.
Istuessani terveyskeskuksen päivystyksessä ensireaktio oli turhauttava. Miksi minä ja juuri nyt? Voihan itku ja hammasten kiristys! Juuri nyt, kun olisi ollut niitä ja näitä haasteita edessä. Myös pelot tulevaisuudesta iskivät: Palautuuko käsi työkuntoon? Pitikö juuri työllistymisen kannalta parhaimpaan vuodenaikaan menettää työkykynsä. Vahinko mikä vahinko! Ja jo toista kertaa elämän taitekohdassa. Lähimmäisteni mielestä minut pysäytettiin, kun en itse osaa. He taitavat olla oikeassa. Jos ei pysähdy, ei välttämättä näe todellisia ja itselle parhaiten luontuvia vaihtoehtoja edetä elämässä. Vauhdin hurma sokeuttaa: Elämässä tekee valintoja unohtaen todellisen itsensä, on muille mieliksi tai menee virran mukana. Intuitio katoaa.
Parikymppisenä vasemman käden murtuma juuri ammattiin valmistumisen jälkeen muutti ratkaisevasti elämän suuntaa. Muutto Etelä-Suomeen vaihtui kotikonnuilla pysymiseen, mutta antoi mielekkään vaihtoehdon toimia haastavassa neuvontatyössä. Työ tarjosi mahdollisuuden myös oppia lukuisia uusia taitoja riistanhoidosta taimikonhoitoon, tuohitöistä sieniasematoimintaan. Enpä olisi uskonut silloin, että tulisin keittämään 2000 kiloa sieniä. Mikä yhteensattuma! Tänäkin vuonna hyvä sienivuosi! Muutamia litroja kertyi koriin myös yksikätisenä.
Toisaalta on onnekasta, että ei tiedä etukäteen, mitä tuleman pitää, mutta toisaalta silloin jäävät punnitsematta ajatukset ja unelmat, erilaiset vaihtoehdot sekä ennakkoluulottomat uudet mahdollisuudet. Omista valinnoista seuraa aina myös vastuita, joita on mahdollista simuloida ennakoivasti ja proaktiivisesti. Maailma muuttuu niin ettei perässä pysy! Mitä se vaatii meiltä? Get a Life -hankkeen urasimulaatio on loistava areena kulkea tulevaisuuspolkuja ilman oikeaa riskinottoa, punnita vaihtoehtoja, yllättyä ja kulkea käsi paketissa ilman fyysisiä ja henkisiä kipuja. Kunpa aikoinaan olisi ollut vastaava mahdollisuus kurkata tulevaisuuteen. Me 1960-luvulla avaruusteknologian saavutusten huippuhetkinä syntyneet visioimme itsemme asumaan moderneihin avaruuskyliin 2000-luvun saavuttua, mutta visiomme eivät johtaneet uravaihtoehtona astronauttikoulutukseen sen paremmin kuin muotoilemaan avaruuskotien sisustuksiakaan. Kotimme ei vieläkään sijaitse avaruudessa, mutta nopeasti kehittyvä ja laajasti hyödynnettävä tulevaisuudentutkimus on mahdollistanut realistisen ennakoivan otteen ja mahdollisuuden ymmärtää myös intuitiota. Omasta kokemuksestani voin todeta, että intuitio on johdatellut useimmiten ratkaisuihin, jotka ovat johtaneet mielekkäimpiin lopputuloksiin.
Myös negatiiviset kokemukset voi kääntää voitokseen. ”Pakkopysäkilläni” opin kirjoittamaan sekä maalaamaan vasemmalla kädellä. Empatiani lisääntyi niitä ihmisiä kohtaan, jotka jatkuvasti elävät jonkin vamman kanssa. Vasemmalla kädellä tekeminen aktivoi oikeaa aivopuoliskoa ja sitä kautta luovuutta. Eräänä päivänä huomasin ilokseni saaneeni yllättävää postia entisestä opinahjostani, jonka seurauksena uudet rattaat lähtivät pyörimään. Vasemmallakin kädellä voi siis tehdä monia asioita kuten tulevaisuuttaan. Suosittelen teitä kaikkia kokeilemaan ensisijaisesti virtuaalista vaihtoehtoa, urasimulaatiota, ja löytämään ”elämänne valttikortit”.
Annamari Rytkönen
Get a Life -hankeessa projektityössä 25.1.-27.4.2011 Liiketoiminta-akatemia IV -kurssilta
- In: Blogit
- Jätä kommentti
Get a life -hanke on ollut varsin monimuotoinen projekti. Olen ollut tuottamassa simulaatiota ja ohjaajan opasta yhtenä jäsenenä HAAGA-HELIA ammattikorkeakoulun tiimissä. Projektissa on ollut monta vaihetta ylä- ja alamäkineen. Hanke on ollut niin mielenkiintoinen, innovatiivinen, haastava, opettavainen kuin raskas ja kaoottinenkin.
Hyppäsin vuorotteluvapaani jälkeen syksyllä 2009 liikkuvaan hankejunaan. Siinä vaiheessa juna muistutti kovasti vanhaa höyryveturia, sillä se yski ja puuskutti ja tuntui välillä kiertävän kehää. Syksyn mittaan juna muuttui taajamajunaksi, ja alkoi löytää oman raiteensa ja suuntansa. Monien vaiheiden kautta hankejuna muuntui pikajunaksi, ja on päässyt ensimmäiseen määränpäähänsä syksyllä 2011. Olemme tuottaneet version 1.0 simulaatiosta ja siihen liittyvästä ohjaajan oppaasta.
Hankkeessa on ollut useita kohokohtia. Ensinnä, simulaation korttien ja niihin liittyvien ohjaajan vinkkien ideointi. Niitä on ideoitu ja tuotettu varsin vaihtelevissa tilanteissa ja ympäristöissä, parhaimmillaan oppilaitoksen läheisessä puistikossa penkillä istuen. Lämpimät kesäiset auringonsäteet edistivät mukavasti ideointia. Toiseksi, olen ollut mukana vetämässä useita simulaation testauspajoja kollegoille. Kolmanneksi, eräs hienoimpia hetkiä oli kun sain esitellä hanketta ulkomaisille kollegoille Italian Padovassa kansainvälisessä uraohjauksen konferenssissa syyskuussa 2011.
Haasteitakin on ollut, kuten edellä mainitut käynnistymisvaikeudet. Niistä tulee mieleeni, että jo projektin suunnitteluvaiheessa ja hankeanomusta rahoittajalle tehdessä on hyvä miettiä tarkkaan, mitkä ovat projektin tavoitteet ja mitä konkreettisia tuotoksia aiotaan tehdä.
Ohjaajan oppaan tekeminen yhdessä tiimin kanssa oli välillä haasteellista. Erilaiset kirjoitustyylit ja näkemykset manuaalin sisällöstä ja teknisestä toteutuksesta hidastivat sen tuottamista. Kaiken kaikkiaan hankejunan kyydissä on ollut mielenkiintoista, ja hankkeesta on jäänyt mieleen ja osaamissalkkuun ensisijaisesti myönteisiä kokemuksia ja talletuksia.
Timo Lampikoski
Never say never
Posted on: 09.12.2011
- In: Blogit
- Jätä kommentti
Elämä on täynnä valintoja. Lähdetkö kavereiden kanssa leffaan vai lähdetkö pitkälle lenkille? Päiväsi on täynnä pieniä arjen valintoja, mutta elämään mahtuu myös suuria valintoja. Joskus pohtimiseen on aikaa, joskus päätökset on tehtävä nopeasti. Ja vaikka olisitkin suunnitellut asioita etukäteen, kaikki ei mene aina niin kuin haluat ja olit suunnitellut.
Aloitat opintosi vähemmän tunnetulla koulutuslinjalla. Kun ensimmäinen opiskeluvuotesi lähenee loppuaan, alat miettimään, oliko ala sinulle sittenkään se oikea. Päätät pysyä alalla, koska se tuntuu kuitenkin houkuttelevalta. Toinen opiskeluvuotesi sujuu sutjakasti ja kesän lähestyessä mietitkin, pitäisikö sinun etsiä työharjoittelupaikkaa. Päätät panostaa hakemiseen ja sinua onnistaa, saat hyvän harjoittelupaikan tunnetusta yrityksestä.
Opintojen edetessä kaverisi ottavat puheeksi yhä useammin vaihto-opinnot. Et itse ole kovin innostunut asiasta. ”Ikinä en ainakaan yksin lähde ulkomaille!” Kaverisi saavat sinut kuitenkin mukaan vaihtoinfoon, missä kuulet innostavia vaihtokokemuksia juuri vaihdosta palanneilta opiskelijoilta. Kavereiden tukemana teet rohkean ratkaisun, lähdet heidän kanssaan vaihtoon ja kohti uusia seikkailuja.
Työtilanne heikkenee valmistumisesi kynnyksellä, koska maailmatalous kääntyi synkkään laskuun. Mietit, kannattaako tutkintotodistusta ottaa ennen kuin löydät tyydyttävän työpaikan. Päätät valmistua ja löydät mielenkiintoisen täydennyskoulutuksen, mikä on jatkoa vaihto-opinnoillesi. Vaihtokokemus ja vieras kulttuuri ovat jättäneet sinuun pysyvän vaikutuksen. Kotimaa ei tarjoa enää tarpeeksi haasteita ja teet hypyn tuntemattomaan. Tänään aloitat työpäiväsi kaupungissa, johon aikoinaan lähdit vaihtoon. Sinä, joka vannoit, ettet koskaan yksin lähde maailmalle! Nyt ei ole tukena kavereita, mutta suuri monikulttuurinen työyhteisö. Missä olet viiden vuoden kuluttua? Tekemäsi valinnat muuttavat elämäsi suuntaa ja tuovat eteesi lukemattomia risteyksiä, joista on käännyttävä suuntaan tai toiseen.
Onko kertomus faktaa vai fiktiota? Vai molempia? Sillä ei ole merkitystä. Tosielämässä et voi ottaa askelta taaksepäin, palata edelliseen valintaan, mutta Get a Lifessa se on mahdollista. Voit jopa kokeilla eri ratkaisuja ja katsoa, mitä tulee eteen. Tärkeintä eivät kuitenkaan ole valmiiksi kirjoitetut polut vaan se, että joudut pysähtymään ja miettimään asioita.
Lähde rohkeasti matkalle tulevaisuuteen, avoimin mielin kohti tulevaa ja uusia haasteita.
T: HAMK:in gettisläiset, Merita ja Tuija
- In: Blogit | Tapahtumat
- Jätä kommentti
Tulevaisuus on aihe, joka kiinnostaa meitä kaikkia. Se kiinnosti myös kuusikymmenpäistä opiskelijajoukkoa maanantaina 7.11., kun se jännittyneenä istui tietokoneidensa takana valmiina hyppäämään aikamatkalle Get a life!-simulaation siivittämänä.
Seuraavan puolentoista tunnin aikana tulevaisuus rymisti harmaaseen luokkatilaan karmit paukkuen.
Ihastuneet, hämmentyneet ja yllättyneet huudahdukset kaikuivat kun joukkio seikkaili erilaisia polkuja vuoteen 2030 asti. ”Hei, mikä tää on..?” Miks mulle tulee koko ajan konkurssi?” ”Tälle taas tuli lottovoitto!”
Välillä harhailtiin, joku eksyi suunnastaan, toinen onnekas voitti arvonnassa ja eräs raukka kolaroi autoaan kerta toisensa jälkeen. Oikeista valinnoista ei aina palkittu, mikä saattoi olla pelaajalle pettymys. Valmiita vastauksia omalle elämälle ja uralle ei annettu, jos niitä joku toivoikin. Sen sijaan valintoja sai tehdä olan takaa, mahdollisuuksia riitti, ja ”elämä” oli yllätyksiä täynnä.
Juuri tämä on simulaation perusajatus, näyttää elämä mahdollisuuksien sarjana ja tukea opiskelijoita toiveikkuuteen oman elämänsä sankareina. Elämä ei vain tapahdu, vaan omilla valinnoilla voi vaikuttaa elämänpolkuunsa. Joskus seuraukset voivat olla odottamattomia, mutta myös toivottomissa paikoissa on mahdollisuus mennä eteenpäin. Simulaation karikkopaikoissa apua ja tukea saa simulaatioon upotettujen ohjausvinkkien muodossa, oikeassa elämässä opinto-ohjaajalta tai vaikka ystävältä.
Simulaation jälkeen moni osallistujista huomasi myös yrittäjyyden kiinnostavana vaihtoehtona. Esimerkiksi työttömyyden ei tarvitse olla kammoksuttu umpikuja, vaan ehkä juuri se tarvittava sysäys laittaa oma putiikki pystyyn. Yksin ei silloinkaan tarvitse selviytyä. ”Voi lähteä mukaan vaikka kaverin yritykseen”, pohti eräs osallistujista.
Simulaatio tarjosi osallistujille myös ajan ja paikan pysähtymiseen ja omien valintojen pohdintaan. Omien päätösten kyseenalaistaminen ei ole helppoa, mutta rohkeus kannattaa. ”Koskaan ei ole liian myöhäistä vaihtaa alaa ja aloittaa uutta”, totesi eräs osallistujista oivalluksistaan.
Tulevaisuuden luotausterveisin,
Petra Bedda, Get a Life! -hankkeen projektikoordinaattori
HAAGA-HELIA ammattikorkeakoulu
Kansainvälisen viikon antia
Posted on: 08.11.2011
- In: Blogit | Seminaari | Tapahtumat
- Jätä kommentti
Laureassa käy kuhina, kun ensimmäisen vuoden turismiopiskelijat ovat päässeet näyttämään taitonsa tapahtumanjärjestäjinä. Opiskelijat ovat yhteistyössä opettajien kanssa järjestäneet Keravalle lukuisia luentoja sekä työpajoja, joissa esiintyy Keravalla toimivien koulutusohjelmien, kuten turismin, liiketalouden sekä tietojenkäsittelyn kansainvälisiä asiantuntijoita. Vierailijaluentoja on järjestetty joka päivälle useampia, joten opiskelijat ja henkilökuntaan kuuluvat voivat valita näistä itselleen mieluisia aiheita ja mennä niitä vapaasti kuuntelemaan ja oppimaan uutta.
Get a Life! -hanke esittäytyy kansainvälisellä viikolla työpajassa, jossa opiskelijat pääsevät kokeilemaan simulaatiota ja pohtimaan urapolkujaan ryhmissä tai yksin. Jo varhaisessa vaiheessa simulaatio alkaa herättää keskustelua luokassa. Jotkut tapahtumat tuntuvat aiheuttavan hilpeyttä opiskelijoissa ja etenkin hauskat tapahtumat jaetaan vierustoverien kanssa. Kaverit kommentoivat tapahtumia ja simulaation aikana vaihdetaan ajatuksia rennon letkeästi. Pelaaminen tuntuu herättelevän opiskelijoiden ajatuksia ja tunteita erityisesti silloin, kun vieressä on joku, jonka kanssa voi jakaa tapahtumia ja keskustella niistä.
Opiskelijat itse kertoivat, että pelaamisesta teki hauskaa se, ettei kaikki edennyt tasaisen tylsästi, vaan urapolulla kohdattiin “kämmejäkin” välillä. Odottamattomat tapahtumat ja se, etteivät kaikki asiat menneet aina siten kuin oli suunnitellut saivat pelin tuntumaan mielenkiintoiselta. Simulaatiossa näkyi konkreettisesti se, kuinka erilaiset valinnat ja päätökset vaikuttivat myöhempiinkin elämän tapahtumiin. Joskus simulaatio johdatti sellaisiin elämäntilanteisiin, joihin opiskelija itse ei uskoisi tai haluaisi oikeassa elämässä joutuvansa. Yrittäjyys oli eräälle opiskelijalle tällainen tilanne ja kun hän sitten mainitsi asiasta opiskelijatovereilleen, kaveri vastasi: “Mä ehkä joskus voisinkin, jos saisin jonkun tosi hyvän idean!”. Asiat ja elämäntilanteet voivat joskus tuntua vierailta ja kaukaisilta, mutta eihän sitä koskaan tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan!
Terveisin, greetings, saludos, tervitades, amitiés, salutando, med hälsning:
Ilona Nurminen & Mirja Ahvenainen
Pue Sakarille villapaita
Posted on: 25.10.2011
- In: Blogit
- Jätä kommentti
Oletko sinä, hyvä lukija, koskaan miettinyt, millaiset ilmiöt nousevat hiteiksi internetissä? Jos olet yhä siinä uskossa, että pelien ja simulaatioiden on oltava viihteellisiä, kauniita ja hyvin toteutettuja, niin googletapa ”Sakarin villapaitapeli” ja kokeile sitä. Pelkästään ensimmäinen hakutulos (ko. tekele löytyy osastolta actionpelit..) kertoo, että tätä ohjelmoinnin ja sisällöntuotannon riemuvoittoa on pelattu yli 800 000 kertaa. Näin mykistävien numeroiden äärelle kannattaa pysähtyä hetkeksi spekuloimaan: Lienee turvallista olettaa, että valtaosa Sakarin villapaitapeliä kokeilleista on suomalaisia. Jos edelleen suljetaan pois pääasiallisesta käyttäjäkunnasta yli 70-vuotiaat ja konttausikäiset, niin voidaan olettaa, että Sakarin villapaitapeli on tavoittanut kunnioitettavan joukon nuoria ja nuorehkoja suomalaisia. Itse asiassa niin paljon, että Get a Life! voisi olla todella ylpeä moisesta yleisöryntäyksestä.
Onko suositun pelin tai simulaation siis näytettävä hyvältä? Tiettyyn rajaan asti näin varmasti on, mutta uskon silti, että sisältö on kuningas. Sakarin villapaitapeli onnistuu varsin menestyksekkäästi kutittelemaan jotain huumorintajun sopukkaa, koska se yhä edelleen naurattaa suomalaisia ja saa hyvin monet käyttämään hetken ajastaan näennäisesti täysin turhan tekeleen parissa. Huumoriin perustuvan hittipelin tekeminen on tosin erittäin vaikea taiteenlaji. Sakarin villapaidalla on internetissä tuhansittain paremmin toteutettuja kilpailijoita, jotka eivät ikinä saavuta samanlaista suosiota. Yhtä menestysreseptiä ei kannata lähteä kopioimaan toisaalle.
Mihin meidän siis pitäisi Get a Life!:n markkinoinnissa vedota? Uskon, että perusasioihin. Simulaatiomme ei tule koskaan näyttävyydessä kilpailemaan SIMS:in kanssa ja tarjoamaan visuaalista ilotulitusta, mutta meillä on jotain arvokkaampaa: Oikeiden ihmisten tarinoita ja kertomuksia elävästä elämästä. Minua ja monia muitakin houkuttaa mahdollisuus kulkea ”maili jonkun toisen kengissä” ja Get a Life! tarjoaa siihen mahdollisuuden. Monet simulaation tilanteista pohjautuvat elettyyn elämään ja tallella on useita erittäin mielenkiintoisia, kokonaisia uratarinoita, joita voisi simulaatioon sisällyttää sellaisenaankin. Uskon, että mielenkiintoiset ja hyvin kirjoitetut kuvaukset todellisesta elämästä saattavat joskus olla jopa fiktiota lennokkaampia.
- In: Blogit
- Jätä kommentti
Creating contents for Get a Life! simulation has certainly been an enlightening ride. Sharing thoughts with people of different backgrounds helps to widen the scope of one’s own thinking. Sometimes our ideas have been challenged so hard that we have had to go back to the founding questions of our project: What are we actually trying to simulate and to what extent?
Work life and one’s personal life cannot be distinguished from each other. They are closely intertwined and one’s performance in the working world often reflects the state of the personal life. So should we therefore strive to simulate all aspects of life? After all, our tool already boasts some 900 events and is a very ambitious attempt at exploring future development. However, this would entail formidable challenges for the content creation process as we do our best not to moralize the user’s choices. In this respect events of the personal life are volatile grounds that one would rather not explore in too much detail.
Besides the discussion concerning the division between work/personal life, we have also made another somewhat startling observation. Students, who have created contents for the simulation tool often seem to share a very grim vision of the future work life. In this vision even temporary unemployment is often regarded as a disastrous event that initiates the life’s downward spiral towards poverty and overall misery.
Furthermore, the working world is often seen as an especially ruthless place where the ones with the sharpest elbows come on top. Being successful and advancing in one’s career is often seen as a result of a tradeoff between a wholesome, happy life and professional success that comes with a big price tag.
Many people see the future quite daunting and forget the many perks that the future is likely to bring. This might be the case with the aforementioned students, or could it be that it is just a case of fear of the work life? I.e. fear of something that they still have fairly little first-hand experience? If they have to rely on others’ testimonies, you cannot really blame them. After all, if you spend a moment listening to your colleagues or anyone else with a job, you are bound to hear a lot of complaining about how all job-related things are getting worse or how pointless bureaucracy is increasing exponentially.
We fail to understand that those stories have a potentially huge impact on the listeners’ vision of the future work life and might therefore prove to be even discouraging for the young audience. Perhaps we should paint a more realistic picture of our average workdays. Busy? Yep! Many projects at the same time? Sure, often. Discouraged by the working world? No, because this is actually fun. Don’t be afraid to try and find out yourself. After a while the future of work life may not seem so daunting anymore.
- In: Blogit
- Jätä kommentti
Tulevaisuussuuntautunut työelämäsimulaatio. Melkoinen sanahirviö, jonka takaa kuitenkin paljastuu melko simppeleitä johtoajatuksia. Tulevaisuus ei ole yksi tietty, vaan monia erilaisia mahdollisuuksia, joista valitsemalla rakennamme omaa huomispäiväämme.
Elokuvan maailmassa Forrest Gump pärjäsi elämässään vähintään kohtuullisesti vain ajelehtimalla sinne ja tänne. Hänen ainoana kompassinaan oli halu auttaa lähimmäisiään ja joskus myös halu toteuttaa omia intohimojaan, kuten Amerikan mantereen halki juoksemista. Tosielämässä saattaa pärjätä hyvinkin Forrestin keinoilla, mutta omien haaveiden toteuttamista auttaa, kun joskus pysähtyy ja pohtii mihin suuntaan on kulkemassa.
Valitettavasti eteenpäin on hyvin hankala tähystää. Seuraavan päivän kulku ja seuraavan viikon keskeiset tapahtumat saattavat olla vielä hyvinkin kuviteltavissa, mutta jos hypätään useita vuosia eteenpäin alkaa horisontti äkkiä peittyä epävarmuuden usvaan. Mielikuvituksen avulla voidaan luoda mitä kirjavampia tulevaisuuskuvia, mutta kuinka uskottavalta tuntuu miettiä valintojaan niiden pohjalta?
Tämän haasteen kanssa olemme simulaation sisällöntuotannossa painiskelleet jatkuvasti. Kuinka kuvaamme tulevaisuuden työelämää siten, että simulaation käyttäjä samaistuu tilanteeseen riittävästi? Monet asiat työelämässä todennäköisesti mullistuvat, mutta monien perusluonne saattaa säilyä hyvinkin nykyisen kaltaisena.
Simulaatioon on luotu skenaariokortteja, jotka kuvaavat kulloisenkin skenaarion puitteissa maailman tilaa ja tapahtumia. Käyttäjän tehtäväksi jää pohtia tilannetta ja uutisten vaikutusta omaan elämäänsä ja uraansa. Uutissyötteitä tarjoava mediakenttä voi vuonna 2030 olla moneen kertaan mullistunut ja sitä kuvaillessamme olemme välillä joutuneet venyttämään mielikuvitustamme. Miten te, rakkaat lukijat kuvittelette 2030-luvun mediaa? Ilmestyykö Helsingin Sanomat vielä vai onko sen nimi jo aikoja sitten muutettu virallisestikin Hesariksi?
Mikko Vähätalo, Tulevaisuuden tutkimuskeskus
Get a Life 